Clean Core kuulostaa yksinkertaiselta tavoitteelta: pidetään SAP-ydin mahdollisimman lähellä standardia ja toteutetaan tarvittavat laajennukset sen ulkopuolella.

Käytännössä jokainen S/4HANA-uudistus kohtaa tilanteita, joissa liiketoiminnan erityistarve, aikataulu, integraatio, vanha toimintamalli tai toimittajan ratkaisu haastaa tämän periaatteen.

Silloin varsinainen kysymys ei ole vain tekninen.

Kuka päättää, kuuluuko tarve SAP-ytimeen, laajennukseen, integraatioon vai prosessiin? Millä perusteella poikkeama hyväksytään? Kuka vastaa sen elinkaaresta vielä projektin päätyttyä?

Poikkeus ei katoa sillä, että sitä ei toteuteta SAP-ytimessä. Se voi siirtyä laajennukseen, rajapintaan, datarakenteeseen, prosessiin tai toimittajariippuvuuteen. Päätös tehdään yhdessä paikassa, mutta sen vaikutukset näkyvät myöhemmin useissa osissa toimintaympäristöä.

Tässä kohtaa Clean Core muuttuu teknisestä tavoitteesta johtamisen kysymykseksi.

Päättäjille olennaista ei ole ainoastaan se, kuinka paljon ydintä on muokattu. Olennaista on, pystyykö organisaatio perustelemaan:

• miksi tietty poikkeama on olemassa

• kuka sen hyväksyi

• mitä riippuvuuksia se synnyttää

• kuka vastaa sen ylläpidosta ja muutoksista

• millä perusteella ratkaisu voidaan myöhemmin arvioida uudelleen

  
  

Puhdas ydin ei tarkoita muuttumatonta ydintä. Se tarkoittaa, että ytimeen liittyvät rajat, poikkeamat, vastuut ja päätösten perusteet ovat näkyviä myös muutoksissa.

Onko teidän SAP-ympäristön muutoksissa näkyvissä, mitä ytimeen kuuluu, millä perusteella poikkeamat hyväksytään ja kuka niiden vaikutuksista vastaa?